Vuosi sitten tein viimeistä vuoroani tilannekeskuksessa (kts. 05-05-03-viimeinen vuoro tilannekeskuksessa. Rotaatio lähestyi ja valmistauduin vastaanottamaan uudet tehtävät.

Juu, rotaatio tosiaan. Kohta koittaa taas päivä jolloin Finnairin sinisin (oikeesti ne on valkoset, ainakii ollut joskus mutta muuttuneet - luonnonvalkoisiksi..) siivin lennätetään parisataa uteliasta suomalaista nuorta miestä (joukossa muutama vanhempi sekä kourallinen naisia - luulisin) Kosovon polttavan auringon alle kuulemaan tervetulopuhutteluja, mietiskelemään että 'voi pojat, täällä on kuuma, jos toi aurinko paistaa tolleen koko ajan ni vähänkö mä poltan, otinkohan mä sen aurinkorasvan mukaan vai saakohan täältä jostain ostettua rasvaa'. Huoli pois: ruoka on hyvää, sitä on riittävästi. Aurinkorasvaakin löytyy kyllä ja - kunhan saa vaihdettua kuuman maastopuvun m91 malliin m01 niin elo ja olo kevenee..

Ja ylipäätään alku on mielenkiintoinen. On paljon uutta juttua ja motivaatiota opiskella ja kuunnella muutama oppituntikin kyllä löytyy ja riittää - kyseessä on kuitenkin pääsääntöisesti oma ja toisten turvallisuus. Tilanne saattaa olla vähän erilainen kuin mitä lehdistä voi Irakista lukea mutta silti - riskit minimoidaan.

Ensimmäisille vapaille tuskin pääsee vielä ensimmäisenä viikonloppuna - ei välttämättä toisenakaan. Eikä ehkä vielä kolmantena tai neljäntenäkään. Itse taisin olla alkuun n. 8 viikkoa alueella ennen ensimmäisiä vapaita. Mitä enemmän alkuun on kiinni (jolloin se on pääsääntöisesti helppoa kun motivaatiota ja intoa riittää), sitä lyhyemmiksi jää kiinniolopätkät alueella loppupäässä kun niitä vapaita tuntuu riittävän. Kaikenkaikkiaan kymmenen viikkoa oli pisin pätkä jonka olin alueella putkeen mutta taisipa siellä olla muutama jotka olivat 14 viikkoa - se on jo aika setti ja syö miestä - mutta tilanteen niin vaatiessa, kaikkeen on varauduttava.

Ja toisilla taas rupeaa taas siviilin aurinko paistelemaan - ja voi pojat, se paistelee ihan eri tavalla kuin se möllykkä joka nyt Kosovossa paahtaa.

Vapaus. On alla sitten Firman bussi, joka ajaa leirin portista ulos kohti lentokenttää ja niitä samaisia Finnairin rosépippurihärkäannoksia tai oma tai kaverin Audi A4 jonka keula kääntyy kohti Belgradia tai Dubrovnikia tai monot jotka tallaavat portilta kohti Lipljanin keskustaa ja seikkailuja. Taakse jää paljon tuttuja ihmisiä, 'hyviä jätkiä' joita ei välttämättä koskaan enää näe. Semmoista se elämä on..

Mukavaltahan tuo tuntuu kun seikkaillessasi jossain päin Suomea näet jonkun huumoriturvaajan pystyttämän kyltin 'auto larje' tai joku 'naamatuttu' tulee moikkaamaan kadulla vastaan kävellessä. Jotain noissa turvauskokemuksissa kuitenkin on joka yhdistää siellä olleita. Ei välttämättä mitenkään sydänystäviksi mutta moikkauksen arvoisiksi kuitenkin.

Väki vaihtuu ja Balkanilla tapahtuu. Montenegrolla on edessä tässä kuussa äänestys, 'Referendum' siitä, eroavatko he Serbiasta. Marraskuussa tekemäni suppeahkon gallupin tulos oli että ihmiset uskovat eron toteutuvan.

USHMM / The Independent

Serbian olisi pitänyt toimittaa Bosnia-Hercegovinassa sota-aikana mellastaneen serbien armeijan isokiho Ratko Mladic vappuun mennessä (no, ei vappu ollut takaraja vaan 1.5 joka nyt sattuu olemaan meilläpäin vappu..) Haagiin oikeuden eteen. Koska näin ei käynyt, Serbian ja EU:n 'lähentymisneuvottelut' jäädytetään. Serbiallehan se on huono juttu, kovasti siellä uskotaan ja halutaan mukaan EU:n säpinään jotta rahahanat avautuisivat kunnolla.. No, seuraillaan tilanteen etenemistä. yle.fi Uusille turvaajille: tervemenoa alueelle, hyvä homma se on enkä itse ainakaan ole katunut hetkeäkään. Ja kotiutujille: onnea, nyt se on takana ja lienee hetki hengähtää perheen ja läheisten parissa, hakea vähän tuntumaa siitä mitä on poissaolon aikana itsessä muuttunut ja alkaa totutteleminen arjen elämiseen. Ei nimittäin välttämättä ole helppo nakki.